Aamulla pakkasimme koko perheen lapsineen ja koirineen autoon ja lähdimme ajelemaan Utulaan. Huuhaanrantaa etsittiin, mutta sinne ei löydetty, vaan päädyimme Kyläniemen Rastiniemeen. Se oli kiva paikka, siisti ranta ja kelikin oli kohdallaan. Pate jopa intoutui uimaan, sitä ei oo aiemmin tapahtunu. Ilona ei uskaltautunu houkutteluista huolimatta uimaan, mutta järveen tuli kuitenkin. Vilikin tyytyi kahlailuun, ja jos miulta kysytään niin ei se vesi niin lämmintä ollu, että sinne uimaan ois halunnu mennä.

Ilona sai tässä jokin aika sitten ekat rokotukset. Kiltisti oli eläinlääkärin käsittelyssä, pois ei ois halunnu lähteä, kun ihana lääkäri antoi pari nappulaa niin sinnehän se Ilona olis jääny. Missä ruokaa, siellä Ilona. Neiti on siis melkoisen perso ruualle. Nyt ootellaan, että saadaan toiset rokotukset ja sitten päästään jo koulutuksiin. Jotain pientä ollaan harjoteltu, mutta hyvin vähän. No, kyllähän tässä vielä kerkee.

Huomenna meiän alaosasto, KaaSu järjestää jalostustarkastuksen. Oon ollu sitä järkkäämässä, mielenkiinnolla ootan tarkastusta. Toimin sihteerinä ja siinä samalla oppii varmaan taas jotain uutta snapi-roduista. Kaikkia muita rodun edustajia onkin paikalla paitsi affenpinsereitä. Ihan kivasti onneks saatiin loppujen lopuks koiria, vaikka ensin näytti ettei tuu kun muutaman ja joudutaan perumaan koko juttu.

Neitillä on virtaa vaikka muille jakaa. Vili ja Pate ei edellenkään leiki Ilonan kanssa niin paljon, että neiti saisi energiaansa tarpeeksi purettua. Niinpä neiti yrittää kovasti saada kaikki liikkuvat leikkimään kanssaan. Ja ne hampaat, ei sitä enää muistanukkaan miten voi pennun hampaat olla terävät, eli hampaiden vaihtoa odotellaan.

Ilona sai tänään ensimmäisen rokotuksen. Neiti ei ollut moksiskaan, pois ei olisi malttanut lähteä, kun kiva eläinlääkäri antoi muutaman raksun. Jos vaikka olisi antanut lisää, Ilona on siis erittäin perso ruualle. Onpa kiivennyt kerran pöydällekin kun olin tyttöjen kanssa syömässä. No, lähdöt tuli.

Neljän viikon päästä haetaan sitten toiset rokotukset ja sitten aukeaa koulutusten ovet. Mennään heti ainakin oman seuran eli Wuoksen tokoryhmään, ja näyttelykoulutukseen kun tauko loppuu.

Vili "the veteran" kävi myös uusimassa rokotukset. Huomaisin Vilillä muutamia viikkoja sitten pahkuran kaulalla ja nyt eläinlääkäri sitä katsoi. Se on sellaisessa paikassa, ettei sitä oikein pysty leikkaamaan, mutta näytteen siitä voisi ottaa. Nyt ei vielä kuitenkaan mitään tehdä, kun ei se Viliä vaivaa. Katotaan nyt miten se patti nyt käyttäytyy, kasvaako vai pysyykö tuollaisena. Voihan se olla, että jossain vaiheessa näyte otetaan, että saan itse mielenrauhan sen laadusta. Muuten Vili on hyvässä kunnossa, eläinlääkärikin ihmetteli Vilin ikää, ei uskonut sen olevan jo 10,5 v. Virtaa siis riittää.

Pate sai osakseen erityishuomiota kun käytiin kaverikoiravierailulla tiistaina. Patelle teki "yksityishuomio" hyvää. Pate ei nimittäin oo kauhean innostunut Ilonasta. Tai tänä aamuna se salaa katseilta tais jo vähän leikintapasta tavotella Ilonan kanssa, mutta kun huomas että Pete huomas mitä se oli tekemässä niin heti loppu leikki. No, ehkä joku päivä Ilona ja Pate leikkii.

Ilona on kyllä tosi reipas, mutta huomaa, että koiraleikkikaveria se on välillä vailla. Kasvattajan luona kun se sai leikki käppänä Kyllikin kanssa. Pitää lähtee kattomaan kaverin pentua ja ottaa Ilona mukaan, että pääsee vähän purkamaan ylimäärästä energiaa.

Nyt tavaroita pakkaamaan, juhannukseks lähdetään Parikkalaan mökille. Toivottavasti ei koko viikonloppua sada. Mutta joka tapauksessa hyvää juhannusta!

Kreetan matkan päätteeksi haettiin koko perheen voimin Ilona kotiin perjantaina 12.6. Neiti oli tosi nätisti koko automatkan ja tänään on osoittanut hurmaavan luonteensa. Suurkiitokset Nealle tästä sydämet hurmanneesta neitokaisesta. Vilistä oli taisi olla kiva saada pikku neiti taloon, ei meinannut malttaa nukkua ekaa yötä, mutta Pate osoittaa mieltään, ei suostu leikkimään yhtään. Mutta ehkä Patekin huomaa piakkoin mikä hurmaava neiti meille muuttikaan

Kotisivujamme en ole päässyt melkein vuoteen päivittämään, kun koneen kanssa on ollut ongelmia. Mutta kesän kuluessa saadaan uudet sivut, kunhan ystäväni ne ehtii meille tekemään.

Sivuilta ei siis vielä löydy tietoa, että meidän koiraluku on tällä hetkellä 2. Eli Elmo siirtyi koirien taivaaseen 6.4. pahenevien selkävaivojen takia. Päätös oli erittäin raskas, mutta meidän mielestä koiran tulee saada nauttia juoksemisesta, leikkimisestä, elämästä ilman kipua ja kipulääkkeitä. Elmo sai viimeisen leposijan Parikkalan mökiltä Kitin vierestä.